Mitä 5kk vauva osaakaan? No, vaikka ja mitä! Siis en ymmärrä, miten tuosta 3-kuisesta (mikä oli siis ihan juuri!) on jo tultu pikakelauksella tähän yli 5kk kohdalle. Monet sanovat, että vauvan kanssa aika kuluu kuin siivillä ja se todellakin pitää paikkansa. Tästä syystä myös 4kk julkaisu tästä ”kehityskuulumiset” postaussarjasta jäi välistä, pahoittelut siitä, mutta kiireisen äidin, ja myös yrittäjän, on joskus vaikea pitää kaikki asiat muistissa. Olemme Teron kanssa molemmat kotona, koska teemme kaikki työt kotoa käsin. Töitä on tosi paljon, joten minäkään en juuri mammalomaile. No, mutta nyt asiaan!
Tässä lista taidoista, mitä meillä on nyt opittu nyt kun 5.5kk on täynnä:
- Lelut ovat tosi in! Ne vaihtavat kädestä toiseen helposti ja muutamiin suosikkeihin jo kurkotellaan sylistä tai sitteristä. Kovaääniset lelut ovat edelleen niitä parhaimpia…Sekä värit kiinnostavat nyt selkeästi enemmän.
- Nauruskelua ja kikattelua on paljon, mikä on aina yhtä valloittavaa ja sydäntä lämmittävää. Ihana, kun Damian naureskelee jo tietyille jutuille (äidillä ja isällä on molemmilla omat, ja erilaiset, naurutusjuttunsa) ja ottaa niin vahvasti kontaktia. Vuorovaikutustaidot ovat kehittyneet yhtäkkiä ihan hurjasti.
- Vatsallaan olo on muuttunut entistä vauhdikkaammaksi ja kyljelleen sekä siitä edelleen mahalleen kääntyili on yksi hauskimmista jutuista. Vatsallaan sätkiminen on todella vauhdikasta, vielä ei yläkroppa ihan nouse riittävästi eteenpäin menoa varten, mutta peppu sitäkin enemmän. Meillä mennään mittarimadon tavoin, tosin visusti paikallaan. Ehkä kohta mennään mittarimatona peppu heiluten jo eteenpäin.
- Kiinnostus KAIKKEEN on selkeästi nyt uusi juttu. Damian rakastaa seurata koiria, kosketella niitä ja seurata muutenkin kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu. Vaunulenkilläkään ei millään malttaisi nukkua, kun ulkona on kaikkea niin kiinnostavaa.
- Ehkä hauskin luonteenpiirre on tuijotus ja kontaktin etsiminen. Tai ei tuo taida luonteenpiirre olla, mutta jokin piirre kuitenkin. Damian katsoo isäänsä välillä lempeästi, mutta todella intensiivisesti, niin kauan, kunnes isä kääntyy ja hymyilee. Päivät onkin täynnä ”kukkuu-ilua” ja ”tadaa-ilua”, jotka tehoavat aina yhtä hyvin.
- Hampaita ei ole vielä tullut, kuolaa sitäkin enemmän, muttei joka päivä tai joka viikko. Hammaskitinääkään (eipä juuri muutakaan kitinää) ole ollut. Olemme niin onnellisia, että Damian on ihan uskomattoman rauhallinen, tyytyväinen ja iloinen pikkuinen poika. Itse asiassa on tosi harvinaista, että hän edes itkee. Pientä narinaa on ajoittain, etenkin väsyneenä, mutta sekin unohtuu nopeasti muutamien vakiotemppujen kanssa.
- Vierastamista ei ole havaittavissa… Vieraat ihmiset edelleen kiinnostaa ja naurattaa, eikä ujosteluakaan pahemmin ilmene.
- Unet ovat välillä vauhdikasta aikaa. Damian on aina ollut tosi liikkuvainen ja edelleen hänet löytää sängystä jotenkin poikittain. Ilmeisesti hän liikkuu selällään kuin kellon viisari. Välillä pää on pinnojen puolella, välillä ollaan menty täysi 180 astetta. Unia nähdään jonkin verran ja joskus päiväunet keskeytyvät nyyhkytykseen tai pieneen itkuun (unessa silmät kiinni). Joskus Damian jatkaa unia ja joskus tuntuu, että itku tavallaan herättää hänet. Öisin heräillään syömään 1-2 kertaa, harvemmin 3. Pikku hiljaa pientä edistystä tässäkin asiassa siis!
Damianin musta-valkoinen krokotiilibody, Lindex
