Syitä, miksi ei pitäisi puhua raskausoireista

Onko jollain toisella odottajalla ollut joskus tunne, että raskausoireita tulee ihan joka tuutista? Lataat odottajan applikaation, luet raskauteen liittyviä julkaisuja netistä tai tyhjennät mailiasi roskapostista. Kaikkialla on raskausoireita! Oireita! Kuin kyse olisi sairaudesta, joka tuo kauheasti vaivoja. Eilen juuri lueskelin eräitä nettisivuja ja jälleen oli jokin artikkeli niistä yleisistä raskausoireista. Yleensä jutut vielä otsikoidaan jostain ”kärsimisestä”.

Ajattelin tänään asiaa ja mietin, miksi harvemmin nyt törmään juttuihin positiivista raskauden tuomista ilmiöistä. En edes halua puhua oireista, aivan kuin raskaus olisi taakka tai sairaus 🙂 Miksei missään hehkuteta mitä kaikkea ihanaa kehossasi tapahtuu, tai luetella positiivisia ilmiöitä? Raskauteen mahtuu paljon mahtavia asioita! Pelätäänkö, että odottaja kenties laittaa lähteen täyteen pannaan, jollei juttu osu omiin tuntemuksiin sillä hetkellä? Että jos ketutuksen määrä on jatkuvasti vakio ja puhutaan jostain raskauden ihanista muutoksista, mitä ei itse juuri koe, niin ketuttaa sitten vielä enemmän sen jälkeen ja koko lehti/media/muu lähde on aivan susi. Onko helpompi miellyttää suurempaa osaa odottajista, kun listataan oireita ja vaivoja, joihin on helpompi enemmistön samaistua?

Pelätäänkö, että odottaja kenties laittaa lähteen täyteen pannaan, jollei juttu osu omiin tuntemuksiin sillä hetkellä?

Ihanat raskauden tuomat muutokset ja ilmiöt

Moni asia on mielestäni asennoitumisesta kiinni. ”Tuo nyt vain hehkuttaa, koska sillä ei ole mitään pahoja oireita”, voisi joku todeta. Minä olen kuitenkin saanut ihan oman osani raskausoireista myös tässä matkan varrella. En vain rekisteröi niitä niin merkittävinä tai huonoina asioina, että kiinnittäisin niihin juuri huomiota. En myöskään tietoisesti puhu mahdollisista epämiellyttävistäkin tuntemuksista, sillä haluan keskittyä kaikkiin hyviin asioihin, mitä raskaus tuo tullessaan, ja niitä on todella paljon.

Uskon vahvasti muutenkin, että oma energiamme ja asenteemme vaikuttaa kaikkeen todella suuresti. Kohdallemme tulee parempia asioita usein, kun olemme positiivisia. Ja taas negistely monesti johtaa siihen, että yksi huono sattumus tuo mukanaan monta lisää – lumipalloefekti, jolloin huono päivän aloitus johtaa täysin pieleen menneeseen päivään.

Olisi niin kiva nähdä eri medioissa ja lähteissä jotain hehkutustakin, eikä vain listoja oireista! 🙂

Mitä ihania asioita raskaus on tuonut arkeeni?

• Olen raskaana – asia, joka saa minut positiiviseksi ja kiitolliseksi ihan joka päivä. En juuri puhu kavereille ja kyselijöille vaivoista tai muista, vaan mieluummin kerron kaiken olevan tosi hyvin!
• Maha pyöristyy – samalla selkäkivut lisääntyvät, en kuitenkaan anna niiden haitata arkea, vaan koitan venytellä ja pyöritellä selkää jumppapallolla istuen. Välillä nousen sohvalta pidelleen selkääni ja naureskelen Terolle, miten muistutan lähinnä kankeampaa vanhaa ihmistä lääkerasvamainoksesta. Tai totean, että voi hittolainen ja en jää ajattelemaan tuntemuksia sen enempää.
• Kehoni muuttuu – painoni ei juuri ole noussut vatsan pyöristymisestä ja rintojen kasvusta huolimatta, mutten murehdi asiaa, kun ei kätilönikään asiaa murehdi. Kehoni muokkautuu juuri sen verran raskauden mukana, kuin on tarkoitus. Olen itse terve ja elinvoimainen ja syön aivan riittävästi ja super terveellisesti, joten teen kaiken ihan oikein.
• Maidon tuotanto alkaa pian – kyllä, rintani ovat aivan valtavat ja se aiheuttaa ajoin koviakin niskakipuja ja päänsärkyä, mutten ajattele asiaa sen enempää. Rinnat kasvavat sen verran kuin kasvavat, kiristävät ja kolottavat sen verran kuin asiaan kuuluu ja that’s it! Jollei paremmat liivit tai venytykset auta, turvaudun hyvin harvoin yhteen panadoliin ja asia on ratkaistu. Tarkoitus kasvamisella on kuitenkin hyvä ja todella tärkeä, joten olen tyytyväinen, että hommat kehossa selkeästi pelaa!
• Kaikkia muutoksia tapahtuu koko ajan – juoksen myös vessassa illassa jopa viidesti varttiin. Se kuitenkin kuuluu asiaan ja ajoittain tuntuu hieman epämiellyttävältä kehossa rakon huittiella, mutta niin se keho vain muuttuu ja valmistuu tulevaan. Jos herään öisin vessaan, nousen ylös ja menen takaisin nukkumaan tai makaamaan. Jos yöuneni siitä häiriytyvät, ajattelen, että saan sen ajan varmasti takaisin tulevina päivinä. Jos päivällä tulee äkkiväsymys yhtäkkiä, niin siitäkin selviää eri näköisin kikkakonstein!
• Vauva liikkuu mahassa – tunsin liikkeet vasta viikon 20 tienoilla (monesti ilmeisesti tämä  mielletään ns ylärajaksi, milloin liikkeitä pitäisi tuntea). En murehtinut asiaa, vaikka kätilökin jo ihmetteli, enkö tunne liikkeitä, kun ne selvästi dopplerilla kuuluivat. Ajattelin, että tuntuvat kun tuntuvat, ja sieltähän ne tulivatkin hyvin vahvoina ja tehokkaina juuri ennen rakenneultra-aikaa.
• Vatsan alue muuttuu – on jotenkin hurjaa seurata, mitä kaikkea kehossa tapahtuu! Kyllä, välillä suolisto on ahtaalla ja vatsaa pistää kovaakin, mutta tiedän sen menevän nopeasti ohi. Ja joskus ilmaa kertyy mahaan enemmän, jopa aiheuttaen hassua kuplintaa ylävatsan alueelle. Kaikesta selviää!
• Paljon uutta opiskeltavaa – välillä jopa liiankin paljon, mutta aikaa on onneksi paljon! Välillä on hurja kiire ja meillä yrittäjinä kova stressikin. Tulevasta ei aina tiedä ja yksi asia vaikuttaa toiseen jne. Joskus tarjouksia on maailmalla paljon ja niistä on paljon kiinni, muttei asian edistämiseksi ole mitään tehtävissä, on vain odotettava. Kuitenkin vauvan tulo laittaa meihin molempiin hurjasti lisää vauhtia ja potkua ja antaa uskoa tulevaan heikommallakin hetkellä. Muutenkin meitä yhdistää yhteiset yritykset ja yritystoiminnat, jopa kiirekin, sekä toki tämä raskaus. Sekin on hienoa!

Pystytkö samaistumaan näihin ajatuksiin? Mitä ihania juttuja olet itse kokenut tai kenties oivaltanut jotain hienoa raskauden aikana?